Suomen rahapelimonopoli – olisiko siitä viimein aika luopua?
Keneltäkään ei varmasti ole mennyt ohi, että Suomessa vallitsee rahapelaamisen suhteen Veikkauksen monopoli. Fintoton ja RAY:n sulauduttua yhdeksi yhtiöksi on sillä totaalinen yksinoikeus järjestää ja markkinoida sekä vedonlyöntipelejä, kasinopelejä että peliautomaatteja.
Perinteisesti suomalaiset eivät ole tottuneet kyseenalaistamaan valtiollista monopolia. 2000-luvulla rahapelaamista koskevat asenteet ovat kuitenkin alkaneet muuttua, kun kilpailu on vapautunut, maailma ympärillä on entistä avoimempi, eivätkä vanhat pelisäännötkään enää päde monella alalla. Yhä useampi valtio on poistanut rahamonopolinsa ja avannut pelimarkkinansa säännellylle kilpailulle – näihin kuuluu muun muassa pohjoismaa Tanska. Viimeisimpänä jopa länsinaapurimme Ruotsi on valinnut tämän suunnan. Onko suomalaisenkin pelimonopolin aika jo ohi? Pitäisikö Veikkauksen monopoli poistaa?
Veikkauksen markkinointi puhuttaa
Veikkaus on markkinoinut itseään mielikuvien tasolla suoranaisesti hyväntekeväisyysjärjestönä, miltei Punaisen ristin veroisena toimijana. Jokaiselle hieman tarkemmin yhtiön markkinointitapoihin perehtyneelle on kuitenkin muodostunut vähintäänkin kaksinaismoralistinen kuva.
Onko markkinointi kohtuullista?
Veikkaus on sitoutunut rahapelien ”kohtuulliseen” markkinointiin. Se on yksi niistä ehdoista, joilla yksinoikeudesta pidetään kiinni ja joilla sitä perustellaan Euroopan komissiolle. Viime vuosina pelien markkinointi, erityisen koukuttavat kolikkopelit mukaan lukien, on kuitenkin muuttunut yhä näkyvämmäksi ja pelien ominaisuudet paremmin esiin nostavaksi.
Alko selvästi vastuullisempi
Sekä Veikkauksen että Alkon monopolia perustellaan melko samankaltaisin argumentein. Kummankin asemassa kerrotaan olevan kyse haitalliseksi nähtyjen tuotteiden haittojen minimoinnista. Yhtiöiden markkinointia vertailemalla huomaa kuitenkin nopeasti selkeän eron siinä, mitä on monopoliyhtiön oikeasti vastuullinen mainonta (Alko), ja mitä sellaiseksi löyhästi verhoiltu, tuote edellä kulkeva mainonta (Veikkaus).
Otetaan vielä pari esimerkkiä: Alko on tänä vuonna jakanut mm. lasten kokemuksia aikuisten alkoholinkäytöstä ja kampanjoinut televisiossa esimerkiksi sen puolesta, että lapsen harrastukset pidetään alkoholivapaana. Veikkaus sen sijaan käyttää mainonnassaan, julkkiksia ja huumoria ja kiillottaa kaikin keinoin hyväntekeväisyysleimaansa – vai mitä mieltä olet liitteenä olevista mainoksista?
Alkon vastuullinen mainos
Veikkauksen huumorimainos
Tämä Veikkauksen “Turvasuunnitelma”-nimellä kulkeva mainos kuvaa traagisesti perheväkivaltaa – lopussa Veikkaus sitten mainostaa itseään auttajana. Ilmeisesti Veikkauksen mielestä pelaamalla pelastetaan väkivallan uhreja – kukin voi vetää tästä johtopäätöksensä siitä, onko markkinointi vastuullista.
Julkkisten ja jopa alaikäisten käyttö
Tuttujen julkisuuden henkilöiden, etenkin urheilijoiden, käyttö mainoskasvoina on varsin tavallista ulkomaisten rahapeli- ja vedonlyöntialan toimijoiden keskuudessa. Myös Veikkaus harjoittaa tätä samaa, ja muun muassa suomalaiset supertähdet Jari Litmanen ja Teemu Selänne ovat toimineet yhtiön mannekiineina. Julkkisten käyttö nettikasinoiden mainonnassa on hieman paremmin perusteltua, kuin vastuullisuutta korostavan monopolin mainonnassa.
Muutama vuosi takaperin yhtiö käytti jopa tuolloin 16-vuotiasta Jesse Puljujärveä vetokohteensa nimeämiseen – tästä poliisihallitus sentään murahti ja lähetti Veikkaukselle uhkasakon. Harkinta ei selkeästikään ole aina ensiluokkaista vastuullisuuttaan ja alaikäisten suojelua korostavalla yrityksellä.
Hyväntekeväisyys kilpenä
Vuonna 2017 Veikkaus järjesti kymmenien Suomen kaupunkien katukuvassa näkyneen ulkomainoskampanjan, joka mainosti Veikkauksen hyväntekeväisyystyötä ja esitteli sen kohteita. Kyseessä oli käytännössä massiivinen satsaus monopoliaseman puolustelemiseksi suomalaisille. Kampanjan hintaa ei yksinään tiedetä, mutta yksin samana vuonna Veikkaus käytti markkinointiin 50 miljoonaa euroa. Ulkomainoskampanjan luonne kertoo monien mielestä lähinnä epätoivosta ja Veikkauksen pelosta, että Suomi seuraisi eurooppalaista trendiä lisenssijärjestelmään siirtymisessä.
Moraaliton peliautomaattien sijoittelu
Yksi kuvottavimmista esimerkeistä Veikkauksen käytännön toimien moraalista paljastui taannoin tutkittaessa sen peliautomaattien sijoittelua. Yhtiön voitiin nimittäin todistaa sijoittavan automaattejaan selvästi enemmän sellaisille alueille, joissa tulotaso ja koulutusaste ovat matalia ja samanaikaisesti työttymyysaste on korkea. Tämä on esimerkillinen osoitus siitä, miten yhtiössä todellisuudessa toimitaan pelihaittojen ehkäisyn suhteen ja huolehditaan haavoittuvassa asemassa olevista pelaajista.
Mielenkiintoinen yksityiskohta onkin se, että valtaosa ongelmapelaajista kärsii nimenomaan riippuvuudesta fyysisiin peliautomaatteihin. Näitä Veikkaus sijoittaa näkyvisti marketteihin ja kioskeihin, eli paikkoihin, joissa ihmiset käyvät joka tapauksessa. Ne eivät ole piilossa omissa pelisaleissaan – toisin kuin maissa, joissa on lisenssijärjestelmä ja useita pelitoimijoita markkinoilla. Näissä maissa peliautomaatteihin ei sattumalta törmää, eikä niitä ole yhtä paljon kuin Suomessa.
Haittojen ehkäisyä vai hyväntekeväisyyttä?
Miten Veikkaus sitten perustelee asemansa oikeutusta? Tarvitseeko sen edes tehdä sitä?
Euroopan unioni kaipaa Suomen valtiolta ja Veikkaukselta säännöllisesti selvitystä siitä, onko monopoli oikeututettu. Onkin muistettava, että yksi EU:n tärkeimmistä perusperiaatteista on vapaa kilpailu. Tämän takia valtiollinen rahapeliyhtiö, joka blokkaa markkinat kilpailijoilta, ei sovi sen vapaan kilpailun periaatteisiin.
Veikkauksen perustelu monopolin puolesta EU:n ja Euroopan komission suuntaan on se, että yksinoikeudella ehkäistään pelaamisesta aiheutuvia haittoja. Suomen rajojen sisällä perustelu taas on aivan toinen: Veikkaus perustelee asemaansa kotimaan poliitikoille ja kansalaisille hyväntekeväisyydellä ja järjestöille, tieteelle ja taiteelle tilitettävällä tuotolla.
Pelirajat Veikkauksen uutuus, nettikasinoille peruskauraa
Miten Veikkauksen ”haittojen ehkäisy” sitten käytännössä on toteutunut? Aggressiivinen markkinointi kertoo omaa korutonta kieltään, mutta muitakin vakavia puutteita pelihaittoja ehkäisevässä toiminnassa on. Vastuulliset nettikasinot, esimerkiksi Suomiarvat ja Kolikkopelit, ovat mahdollistaneet pelaamiselle asetettavat euromääräiset rajat jo vuosia, mutta Veikkaus esitteli ne vasta 2018. Ne eivät missään nimessä myöskään kuulu markkinoiden tiukimpiin.
Monopoliyhtiön puolelta kansainväliset toimijat, sen kilpailijat, esitetään usein pahassa valossa ahneina ja moraalittomina yhtiöinä, joita eivät säännöt sido. Näillä yhtiöillä on kuitenkin käytännössä kaikilla ollut jo useiden vuosien ajan reilun pelin säännöt ja vastuullisen pelaamisen ohjelmat, joihin sisältyvät mm. pelaajille asetettavat talletus- ja muut pelirajat sekä jäähyjaksot, joiden avulla pelaamisesta voi pitää taukoa.
Johtajien bonukset vastuullisuuden tiellä
Veikkauksen johtajien palkkiot ja bonukset luonnollisesti ovat sidoksissa yhtiön tulokseen. Yhtiön toimitusjohtaja Olli Sarekosken kuukausipalkka on kelvollinen 32 000 euroa kuukaudessa, mutta tavoitteiden täyttyessä hänellä on mahdollisuus vielä 80 000 euron bonukseen. Jääköön jokaisen oman järkeilyn varaan, onko Veikkauksen mainonnassa todella kannustimia saada pelaajia rajoittamaan pelaamistaan.
EU:n muita toimijoita vääristellään
Kaikkia kansainvälisiä toimijoita sitovat niiden lisenssien ja kotivaltioiden lait ja säädökset. Täysin villisti vailla rajoja toimivien pelisivustojen aika loppui jo käytännössä 90-luvulla. Esimerkiksi Malta, jossa moni rahapeliyhtiö pitää kotipaikkaansa, on Suomen tavoin EU:n jäsenvaltio ja valvoo alan toimijoita erittäin tarkasti. Sillä on tähän myös erittäin hyvä kannustin, sillä noin 11 % maan BKT:sta on peräisin rahapeleistä. Tällaista markkinaa on valvottava tarkkaan. Yksi valvontaelimistä on erittäin luotettava lisenssinmyöntäjä Malta Gaming Authority.
Valtionyhtiön puolelta on kerrottu sinällään paikkansa pitävä fakta, että lisenssipohjaiseen järjestelmään siirtynyt Tanska tilittää nykyisin rahapelituotoista enää 48 % yleishyödylliseen toimintaan aiemman 60 % sijaan. Itse pelituottojen kohdalla tämä luku pitää paikkansa, mutta tässä prosenttien pyörittelyssä on tarkoituksellisesti jätetty huomioimatta ulkomaisten kasinoiden verotulot sekä kerättävien lisenssimaksujen tuotot. Lisenssipohjainen avoin ja valvottu järjestelmä tuottaa itse asiassa Tanskassa enemmän rahaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin kuin aiempi järjestelmä. Lisäksi se työllistää huomattavasti enemmän.
IP-blokkaus – modernin EU-valtion toimintaa??
Suomessa on tasaisin väliajoin nostettu esiin mahdolllisuus estää suomalaisia internetin käyttäjiä pääsemästä kansainvälisille rahapelisivustoille. Tätä ajatusta on pyöritelty ainakin 2000-luvun alusta alkaen. Rumaa päätään kieltolähtöinen idea nosti jälleen keväällä 2018, jolloin hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti selvittää IP-pohjaisten estojen mahdollisuutta yhdessä rahansiirtojen estämisen kanssa yhtenä toimenpiteenä.
IP-blokkauksen toimivuus on yksi asia, toinen taas on sen periaatteellinen taso. Onko tiettyjen pelisivustojen estäminen todella länsimaisen demokratian arvojen mukaista? IP-estot asettaisivat Suomen askeleen kauemmas pohjoismaisista kumppaneistaan ja samalla askeleen lähemmäs Valko-Venäjän kaltaisia valtioita. Geoblokkaus ei myöskään ole jotakin, jota EU:ssa katsotaan hyvällä – yhtenäisen rajoittamattoman digimarkkinan luominen kun on vahvasti ollut unionin agendalla viime vuosina.
Ruotsikin hylkää monopolijärjestelmän
Suomalaisessa keskustelussa on aiheesta kuin aiheesta totuttu seuraamaan Ruotsin suuntaa, varsinkin edellisinä vuosikymmeninä. Ruotsi on tavallisesti nähty pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatuksen johtavana kehittäjänä ja toteuttajana. Rahapelien suhteen länsinaapurissa onkin pitkään turvauduttu samanlaiseen monopolijärjestelmään kuin meillä Suomessa.
Ruotsalaiseen rahapelimarkkinaan on kuitenkin tulossa vuodesta 2019 alkaen suuri muutos, sillä maa tulee siirtymään monien Euroopan maiden tapaan valvottuun lisenssijärjestelmään, jonka puitteissa kansainväliset peliyhtiöt voivat hakea toimintalupaa Ruotsin pelimarkkinoilta.
Monille voi tulla yllätyksenä, että siirtymisestä uuteen järjestelmään on päätetty vieläpä sosialidemokraattinen johtamalla hallituskaudella. Suomessa edes vapaiden markkinoiden jonkinmoiseksi airueksi mielletty kokoomuspuolue ei ole osoittanut halukkutta puhumaan rahapelimarkkinoiden vapauttamisesta.
Ruotsi ei suinkaan ole ensimmäinen Pohjoismaa, jossa vastaava järjestelmä otetaan käyttöön, sillä Tanska siirtyi lisenssipohjaiseen järjestelyyn jo vuonna 2012. Tanskalaisten hyvät kokemukset uudesta järjestelmästä ovat varmasti olleet osaltaan kääntämässä päätä myös Tukholmassa.
IP-estoista jaarittelevasta ja Veikkauksen asemasta väkisin kiinni pitävästä Suomesta uhkaa tulla todellinen vanhaan aikaan jumahtanut ja ihmisten valinnanvapautta rajoittava suljettu ympäristö. Onko tämä todella modernin Suomen suunta?
